maanantai 9. tammikuuta 2017

Perus maanantai


Tää päivä on ollut ihan juminen, en jaksanut lähtee ulos vaikka niin olin suunnitellut. Niskat on niin jumissa että huimaa, pitäs käydä hierojalla tai jotain.

Chillattiin vaan Jannan kans kotona, kateltiin pari jaksoa My little ponya taas vaihteeksi ja vähän smurffeja. Ryystin kahvia kaksin käsin silläaikaa kun pikkunen harjotteli konttaamista ja leikki leluilla.
Pelailin Animal Crossingia sillä aikaa kun Janna otti päikkärit. Vedin silläaikaa myös nuudelit ja katoin hetken paria streamia twitchistä. 

Iltapäivällä onnistuin myös vähän siivoomaan, mutta huimaus tuli taas takaisin niin en saanut kaikkea tehtyä mitä olin ajatellut. 

Oon välillä miettinyt kuinka epäreilua elämä välillä on. 
Aina kun tapahtuu jotain hyvää niin perässä tulee yleensä myös jotain pahaa. Saat jotain ihanaa mutta hetken päästä jotain muuta otetaan pois.
Niinkuin sillon kun tapasin Antin. Sain maailman ihanimman miehen mutta samalla menetin äitini.
Tulin raskaaksi, mutta Antille tapahtui hoitovirhe eikä ole nyt vuoteen saanut käveltyä kunnolla (kepeistä on onneksi edes jotain hyötyä). Tämä hoitovirhe vaikuttaa meidän arkeen niin paljon, teen suurimman osan hommista mitä kotona pitää ja vietän enemmän aikaa Jannan kanssa kuin Antti. 
Seuraavaksi Antilta menikin jo työpaikka alta.. Nyt pitäis sit kaiken järjen mukaan tapahtua jotain hyvää, mut ei oo näkyny. 
Ostettiin asunto 2-vuotta sitten ja samaan aikaan mulle diagnosoitiin masennus. 
Jotenkin tuntuu niin hölmöltä kun asiat menee aina näin.
Ehkä hyvä ja paha tosiaan kävelee käsi kädessä. 

Sitten kaikenlisäksi vielä stressaa se, kun sain tehtyä maksusuunnitelman erääseen laskuun ja huomaankin kelan sivuilta et mun tuet loppuu enskuussa. Eikä mitään hajua mitä vanhempainvapaan jälkeen vois tehä saatika mistä saa tuloja. Varmaan sit takas työkkärin listoille roikkumaan..

Kaikenlaista harmia, mut minkäs teet.

Kuva otettu sillon joskus kun vielä pystyttiin käydä yhessä ulkona, voi haikeus..


-Mawi-

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

It's so cold in here


Se ihana, kylmä tammikuu on taas täällä. Toisin kuin viimevuonna, tämän vuoden tammikuun aion pyhittää kaikelle kivalle. 

Aion mm. käydä ulkona useammin, pulkkailla Jannan kanssa ja lenkkeillä silloin kun siltä tuntuu.

Käyn testaamassa Domino-sushin!

Maalaan tai piirrän jotain pitkästä aikaa (ei ole muka ollut aikaa mutta hirvee hinku ois saada jotain paperille).

Ottaa enemmän kuvia!

Palaan takaisin FF heavenswardin pariin, siihen upeaan toiseen maailmaani. 

Keskityn enemmän omaan (ja perheeni) hyvinvointiin ja vähät veisaan muiden mielipiteistä (yleensä otan kamalasti stressiä siitä mitä muut ajattelee huoh) ja sanon asiani suoraan jos on jotain sanottavaa. 

Syön lisää suklaata, koska se nyt vaan on hyvää eikä pari läskimakkaraa kehossa haittaa!

Aion myös pelata Lolleroa just niin paljon kun huvittaa (tietty lähinnä silloin kun Janna nukkuu).



Ihanaa kun tulee kevät! 

-Mawi-

lauantai 7. tammikuuta 2017

Kun arki vauvan kanssa uuvuttaa


Joskus arki tuntuu todella rankalta kun on pieni vauva. Hänen kaikki tarpeet menee sun edelle ja toisinaan unohdat syödä. Syöt vasta sitten kun vauva on laitettu yöunille ja silloinkin saatat syödä vain jotain mitä pystyy tehdä helposti ja nopeasti, koska oot jo niin väsynyt päivän touhuista ettet jaksa enää väsätä mitään erikoista. Huomaat että paino laskee ja oot entistä enemmän väsyneempi. Lupaat itsellesi että seuraavana päivänä syöt kunnon aamupalan pelkän aamukahvin sijaan. 
Ja seuraavana päivänä saattaa käydä samalla lailla, ja taas lupaat yrittää syödä seuraavana päivänä paremmin jne.
Itelläni tätä on jatkunut nyt hetken aikaa. Kuinka tyhmä sitä onkaan kun ei muka kerkeä tai jaksa syödä (oikeesti aina ei vaan pysty) vaikka vauvan mennessä päikkäreille hyvin olisi aikaa väsätä pari leipää. Ei, kun on pakko ottaa itekkin päikkärit samaan aikaan. Kun ei vaan millään jaksa.
Sitten jos Antti on kotona ja hereillä samaan aikaan, niin sitten yleensä syönkin. Mutta nyt kun on unirytmit vähän sekaisin, ollaan yleensä eriaikoihin hereillä. Paitsi illalla sitten touhutaan kotona yhdessä jotain.

Kun joskus oot vaan niin väsynyt, että pyykkivuori kasaantuu vaan entistä isommaksi, tiskivuori möllöttää pöydällä ja lakanatkin pitäis muistaa vaihtaa. Etkä edes muista koska viimeksi oot jaksanut meikata tai pukea muutakuin löhöilyvaatteet. 
Sitten kun alkaa miettiä että nyt pitäis siivota, huomaa että koko kämppä onkin sellasessa sotkussa ettei edes osaa enää aloittaa mistään kun leluja ja lautasia on joka puolella. Hohhoijaa.

Pitäisi jaksaa käydä ulkona joka päivä, mutta miten ihmeessä tuonne kylmään kukaan haluaa lähteä ja varsinkaan silloin kun vaan väsyttää ja väsyttää.

Kaikki energia menee vauvan kanssa touhutessa ja toisinaan katkonaiset huonosti nukutut yöt kerryttää univelkaa niin että sitä on taas ihan liikaa seuraavalle viikolle.

Monet sanoo että ensimmäinen vuosi on rankin, ja alan pikkuhiljaa uskoa siihen. Annan kyllä kaiken arvostuksen yksinhuoltajille, itse en pärjäisi yksin. Romahtaisin varmaan ihan täysin. 
Onneksi tukena ja apuna on ihana mies ja hänen sukulaiset ja tietysti oma sukuni, niin saan heiltä kumminkin virtaa. 
On myös ihana mummo joka jaksaa auttaa silloin kun apua tarvitaan ja ottaa vauvan toisinaan yhdeksi yöksi hoitoon. Silloin saa siivottua oikein kunnolla ja ladata akkuja. Sitten taas jaksaa jonkun aikaa.

Välillä toivon että tämä eka vuosi menisi nopeasti ohi ja arki helpottuisi, mutta toisaalta kaipaan jo nyt tätä vauva-arkea. On se kumminkin niin ihanaa, kaiken tämän väsymyksen keskellä. Aina jostain löytyy sitä virtaa, ja silloin kun alkaa olla ihan puhki, ottaa mies ohjat käsiin ja saan levätä kunnolla.

Miksi äidin on niin vaikea pyytää apua? 
Kulutan itseni ensin ihan puhki ja vasta sitten pyydän apua. Silloin kun oon jo niin väsynyt ettei silmät meinaa pysyä auki ja alkaa hermo käymään kireäksi. Sitten olen valmis nöyrtymään ja sanomaan etten nyt jaksa.

Ei sen pitäisi olla näin vaikeaa, se on ihan normaalia että äiti väsyy välillä. Miksi se pitää ottaa itseensä niin raskaasti? Jokainen haluaa olla täydellinen äiti omalle lapselleen, mutta miten onnistut siinä jos et näytä että jokainen tarvii joskus apua? 

-Mawi-

Mitäpä kuuluu?


Hoi!

Niin mitäpä kuuluu? Sitä tosi harvoin kukaan edes kysyy enää. Nykyään vaan katellaan facesta tai muualta tilapäivityksiä tai kuvia ja oletetaan niiden perusteella tietävän mitä toiselle kuuluu. Voi kun joku joskus oikeesti kysyis (iskä, sua ei lasketa sä sentään kysyt!) ja vielä jaksais kuunnella. Toisaalta aina ei jaksa ruveta kertomaan hirveetä elämänkertaa mutta se että joku edes kysyis ois jo ihan jees.

Anyway, asiaan!

Siitä onkin tosiaan hetki kun tänne mitään kirjottelin, joten tässä vähän kuulumisia.

Oon ollut kipeenä yli viikon, hirvee flunssa ja mahatauti samaan aikaan! Enää ei oo kun kamala yskä jäljellä onneksi, mutta kylkiluut on ihan sairaan kipeet tän yskimisen takia. Pakko varmaan mennä ensviikolla käymään lekurilla.. 

Joulu meni nopeesti, käytiin Antin äidillä 24. pvä ja seuraavana päivänä mentiin sitten Antin isän luo. Janna sai hirveesti kaikkia ihania lahjoja ja mä sain toivomaani suklaata, nam. <3


Eipä tänne oikeestaan mitään hirveen erityistä kuulu. Päivät menee perus rutiinilla Jannan kans, kovasti opetellaan konttaamaan ja seisoakin tahtois jo. 



Ostettiin Antin kans meille yhteinen joululahja, tää hoitotyyny! On muuten ihana ja rentouttaa kivasti. Kylmänä heitin otsalle ja makoilin sohvalla hetken ja 2-päivää kestäny pääkipu katos sen myötä kokonaan ilman särkylääkkeitä. Suosittelen! 

Värjäsin hiuksetkin tosiaan kesällä punaseksi (jotka on nyt vähän haalistuneet zzz) ja sain syksyllä silmälasit koska en näe kunnolla kauas. Nyt näkee vihdoinkin taas eteensä, ihme että olin näinkin kauan jaksanu sinnitellä ilman laseja, en ees tajunnu aikasemmin miten huonosti näen ennenku sain nämä. 





Oon pelannu tätä uutta Final Fantasya ihan himona, oon niin koukussa. Ihanaa kun vihdoinkin pitkästä aikaa on open world! Saa taas juoksennella missä huvittaa (ja päästellä autolla välillä ku laiskottaa) ja siitä hyvästä mulla onkin pääjuoni jäänyt vähän taka-alalle kun tutkiskelen vaan paikkoja ja teen sivutehtäviä. Whoops. Ai niiin ja Chocobot. <3



Oon innostunu Sushista yhtäkkiä ihan kunnolla, en ennen piitannut niin paljoa mutta nykyään tulee välillä ihan kamala hinku saada Sushia! Oon käyny lähiaikoina suht usein syömässä kiinalaisessa vaan näiden takia ja taas tekis mieli.  Ajattelin seuraavaksi käydä testaamassa Domino-Sushin, uskon että sieltä saa vielä parempaa kun noista aikasemmista. 

Lempipaita atm.



Mulla ois puhelimen kätköissä sataviissataa kuvaa jotka haluaisin laittaa tänne, mutta ehkä jätän enskerralle jotain. Btw mut löytää instagramista nimellä Mawigaattori, sinne päivittelen suht usein jotain. 
Jos kiinnostaa seurailla nii sinne vain! :3

-Mawi-

Oh my!


Päätin jälleen kerran poistaa kaiken vanhan ja aloittaa kirjoittelemaan uudestaan. 
Valitettavasti ei ole hirveästi ollut aikaa pitää blogia yllä tuon pikkuneidin viedessä kaiken huomion, mutta nyt kun Jannalla alkaa olla jo vähän enemmän ikää kuin se 3 kk niin aikaa alkaisi taas löytymään.

Tuun pian kirjottelemaan lisää!


-Mawi-