maanantai 5. maaliskuuta 2018

Järkevä otsikko

Hello!
Siitä on taas vuosi kun oon viimeksi kirjotellut. 
Jotenkin ei oo vaan ollut virtaa blogin ylläpitämiseen eikä oikein edes mitään kirjoteltavaakaan.
Kaivelin Antin läppärin esiin pitkästä aikaa ja tuli sellanen fiilis et tekis mieli kirjottaa jotain.
Toisaalta mulla ei oo hirveesti mitään kerrottavaa, mut silti ois jotain juttuja mistä tekis mieli kirjottaa.

Meidän elämässä ei oo tapahtunu hirveesti muutoksia vuoden aikana, Antti on edelleen samassa kunnossa kipujensa kanssa ja minä oon kotona Jannan kanssa. Edelleen haaveilen mitä kaikkea sitä voiskaan elämässään tehdä, mutta mitään en saa saavutettua. 
Suunnitelmissa ois saada Janna päivähoitoon jossain välissä ja ite haluaisin lähteä opiskelemaan jotain uutta. 
Mun masennuskin on uusinut taas ja sille pitäis tehdä jotain. Välillä on sellasia päiviä etten jaksa yhtään mitään, ja sitten taas sellasia et tekis mieli lähtee raketilla kuuhun. Mielialat heittelee laidasta laitaan. 

On tässä vuoden aikana tapahtunut hyviäkin juttuja, oltiin mm. Skotlannissa Edinburgissa viime toukokuussa ja sielä oli aivan ihanaa! Voisin muuttaa sinne asumaan. Ihmiset oli paljon sosiaalisempia kuin suomessa ja ne maisemat ja kadut ja ruoka ja kaikki. <3  
Voisin tehä siitä reissusta erikseen postauksen, koska mulla on ihan sikana kuvia sieltä.





Mulla ei muutenkaan oo puhelimessa montaa kuvaa kun kaikki on toisella koneella ja nappasin nää vaan pikasesti puhelimesta että saatte edes jotain kuvaa sieltä. 

Päivät menee tosiaan kotona Jannan kanssa. 
Leikitään, piirrellään, ulkoillaan ja katotaan piirrettyjä.
Tarkotus oli alottaa jotain harrastusta neidin kanssa, mutta mun ahdistus iskee aina päälle kun jonnekkin pitäis mennä. 


-Mawi-

maanantai 9. tammikuuta 2017

Perus maanantai


Tää päivä on ollut ihan juminen, en jaksanut lähtee ulos vaikka niin olin suunnitellut. Niskat on niin jumissa että huimaa, pitäs käydä hierojalla tai jotain.

Chillattiin vaan Jannan kans kotona, kateltiin pari jaksoa My little ponya taas vaihteeksi ja vähän smurffeja. Ryystin kahvia kaksin käsin silläaikaa kun pikkunen harjotteli konttaamista ja leikki leluilla.
Pelailin Animal Crossingia sillä aikaa kun Janna otti päikkärit. Vedin silläaikaa myös nuudelit ja katoin hetken paria streamia twitchistä. 

Iltapäivällä onnistuin myös vähän siivoomaan, mutta huimaus tuli taas takaisin niin en saanut kaikkea tehtyä mitä olin ajatellut. 

Oon välillä miettinyt kuinka epäreilua elämä välillä on. 
Aina kun tapahtuu jotain hyvää niin perässä tulee yleensä myös jotain pahaa. Saat jotain ihanaa mutta hetken päästä jotain muuta otetaan pois.
Niinkuin sillon kun tapasin Antin. Sain maailman ihanimman miehen mutta samalla menetin äitini.
Tulin raskaaksi, mutta Antille tapahtui hoitovirhe eikä ole nyt vuoteen saanut käveltyä kunnolla (kepeistä on onneksi edes jotain hyötyä). Tämä hoitovirhe vaikuttaa meidän arkeen niin paljon, teen suurimman osan hommista mitä kotona pitää ja vietän enemmän aikaa Jannan kanssa kuin Antti. 
Seuraavaksi Antilta menikin jo työpaikka alta.. Nyt pitäis sit kaiken järjen mukaan tapahtua jotain hyvää, mut ei oo näkyny. 
Ostettiin asunto 2-vuotta sitten ja samaan aikaan mulle diagnosoitiin masennus. 
Jotenkin tuntuu niin hölmöltä kun asiat menee aina näin.
Ehkä hyvä ja paha tosiaan kävelee käsi kädessä. 

Sitten kaikenlisäksi vielä stressaa se, kun sain tehtyä maksusuunnitelman erääseen laskuun ja huomaankin kelan sivuilta et mun tuet loppuu enskuussa. Eikä mitään hajua mitä vanhempainvapaan jälkeen vois tehä saatika mistä saa tuloja. Varmaan sit takas työkkärin listoille roikkumaan..

Kaikenlaista harmia, mut minkäs teet.

Kuva otettu sillon joskus kun vielä pystyttiin käydä yhessä ulkona, voi haikeus..


-Mawi-